Mitä opimme, kun aloimme keskustella Big Four -yhtiöiden kanssa tekoälystä

Muhammed Gider
3 min lukuaika • 
Kun otimme tekoälyn käyttöön Big Four -yhtiöiden pankkialan työnkuluissa, huomasimme, etteivät todellinen pullonkaula olleet työkalut vaan kognitiivinen kuormitus. Näin asiat muuttuivat, kun emme enää kehittäneet ratkaisuja automaation ehdoilla vaan tukemaan ihmisten harkintaa laajassa mittakaavassa.

Kun aloimme keskustella Big Four -yhtiöiden kanssa tekoälystä, keskustelut etenivät yllättävän nopeasti. Pitkiä johdantoja ei tarvittu, eikä meidän tarvinnut selittää, miksi tekoäly oli tärkeää. Lähes heti osakkaat ja kokeneet konsultit alkoivat puhua siitä, mihin heidän aikansa todellisuudessa kului. Ei päätöksentekoon tai oivalluksiin, vaan valmisteluun. Tietojen kokoamiseen eri järjestelmistä. Lukujen täsmäyttämiseen. Sen varmistamiseen, että analyysit vastasivat sisäisiä standardeja, ennen kuin kukaan saattoi edes alkaa pohtia, mitä tulokset tarkoittivat.

Huomiomme kiinnittyi siihen, ettei mikään tästä työstä ollut vähäarvoista. Se oli välttämätöntä. Mutta se oli myös uuvuttavaa. Erittäin kokeneet ihmiset käyttivät suuren osan päivästään vain päästäkseen siihen pisteeseen, jossa varsinainen ajattelu saattoi alkaa.

Keskustelujen jatkuessa he kartoittivat kymmeniä prosesseja ja enemmänkin, joissa tekoälyllä voisi olla rooli. Raportointi, vaatimustenmukaisuus, talouden valvonta, veroanalyysit, sisäiset tarkastukset. Ensi silmäyksellä kyse näytti perinteiseltä automaatio-ongelmalta. Siitä ei ollut kyse.

Useimmissa näistä prosesseista oli jo käytössä työkaluja, malleja ja osittaista automaatiota. Kaikkea hidastivat asioiden väliset siirtymät. Asiayhteydestä toiseen vaihtaminen. Tulosten yhteensovittaminen. Harkinnan johdonmukainen soveltaminen hajallaan olevaan tietoon. Todellinen kustannus ei ollut pelkkä aika, vaan kognitiivinen kuormitus.

Silloin näkökulma muuttui.

Sen sijaan, että olisimme kysyneet, miten tekoäly voisi tehdä työn alusta loppuun, aloimme kysyä, miten se voisi tukea työtä tekeviä ihmisiä. Entä jos tekoäly voisi hoitaa voimia vievät osuudet ilman, että ihmiset menettävät hallinnan? Entä jos se voisi valmistella jäsenneltyjä luonnoksia, nostaa esiin ristiriitaisuuksia ja tehdä päättelynsä näkyväksi, jotta asiantuntijat voisivat keskittyä harkintaan valmistelun sijaan?

Kun tämä lähestymistapa otettiin käyttöön, vaikutukset alkoivat näkyä konkreettisesti.

Toistuvan analyysityön läpimenoajat lyhenivät eri tiimeissä 80–90 prosenttia. Manuaalisessa työssä syntyvät virheet vähenivät jyrkästi etenkin prosesseissa, joihin sisältyi paljon täsmäytystä. Yhtä tärkeää oli, että tuloksista tuli yhtenäisempiä eri tiimien välillä: aiemmin tiimit olivat tehneet samaa työtä hieman eri tavoin. Konsultit saivat keskimäärin takaisin noin 40–50 tuntia kuukaudessa, ja tämän ajan he saattoivat nyt käyttää enemmän arvoa tuottavaan ajatteluun.

Kiinnostavin muutos ei kuitenkaan näkynyt luvuissa.

Se näkyi siinä, miten ihmiset puhuivat työstään. Tarkastukset sujuivat rauhallisemmin. Keskustelut keskittyivät olennaiseen. Kokeneet tarkastajat käyttivät vähemmän aikaa sen tarkistamiseen, oliko kaikki oikein, ja enemmän aikaa keskusteluun siitä, mitä tulokset todella tarkoittivat.

Ajan myötä järjestelmä lakkasi tuntumasta työkalulta, jota ihmisten oli käytettävä. Se alkoi tuntua yhteiseltä tavalta tehdä työtä. Se omaksui huomaamattomasti sen, miten päätöksiä tehtiin, ja heijasti tätä tuleviin analyyseihin.

Tämä kokemus vahvisti myös käsitystä, johon olemme uskoneet jo pitkään. Edistys kohti yleisempää älykkyyttä ei synny järjestelmistä, jotka yrittävät korvata asiantuntijat monimutkaisilla aloilla. Se syntyy järjestelmistä, jotka vähentävät asiantuntijoiden ajattelua hankaloittavaa kitkaa ja vahvistavat heidän ajatteluaan.

Näissä toimeksiannoissa tekoäly loi arvoa yhteistyöllä, ei itsenäisellä toiminnalla. Se ei tehnyt päätöksiä ihmisten puolesta. Se auttoi heitä tekemään parempia päätöksiä nopeammin.

Jos jokin antaa varhaisen viitteen siitä, missä AGI:n kaltaisilla järjestelmillä on ensimmäisenä merkitystä, niin tämä. Ei täydessä automaatiossa, vaan ihmisen harkinnan tukemisessa laajassa mittakaavassa.

Juuri tämä siirtymä automaatiosta vipuvaikutukseen teki eron.

Liity Dvina-palveluun

Rekisteröidy ilmaiseksi ja tuo kaikki työkalusi yhteen selkeään työtilaan.

Tutustu lisää